Jos joku olisi minulle viime kesänä sanonut, että ensi vuonna tulet lomailemaan seitsemän italialaisen kanssa Ranskassa, olisin nauranut. Näin kuitenkin kävi. Yksi heistä Anna, pyysi mua ja Sallaa lähtemään mukaan Strasbourgiin viikonlopuksi. Lauantaina suunnattiin kuuden aikaan aamusta juna-asemalle. Onneksi olin tajunnut ottaa hansikkaat, sateenvarjon mukaan ja paksupohjaiset kengät jalkaan, sillä ilma oli yllättävän viileä ja sateinen, eikä päivä ollut sen parempi perilläkään. Asemalla tavattiin sitten muut italiailaiset, jotka olivat ottaneet mukaansa paljon eväitä, joita he kovasti tarjosivat myös meille suomalaisille.
Ostettiin Schönes-Wochenende-Ticket (n. 10e/hklö), jolla päästiin matkustamaan rajalle asti. Jouduttiin kuitenkin pariin kertaa vaihtamaan junaa. Kaikki olivat aika väsyneitä, joten matka kului nukkuessa. Rajalla sitten jouduttiin odottamaan reilu tunti junaa ja ostamaan uudet liput (n.6e/hklö). Asemalla, jos sitä nyt asemaksi voi kutsua, ei ollut ketään eikä mitään. Jouduimme kävelemään melkein kilometrin ennen kuin löydettiin leipomo, jossa ehdittiin vain käväistä ennen kuin piti lähteä takaisin. Oli ihan pirun kylmä. Yhtäkkiä olikin sitten pysäkille ilmestynyt mieletön määrä ihmisiä. Junassa oli vain kaksi vaunua, joten mahduttiin juuri ja juuri kyytiin. En tajua, miksi noin pieni juna kulki tuollaisella reitillä. Kokonaisuudessaan matka taisi kestää reilut kuusi tuntia.
 |
| Viimein perillä |
 |
| Vähän erilainen Hauptbahnhof kuin Nürnbergissä... |
Perillä jakaannuttiin kahteen porukkaan, sillä toisilla oli eri yöpymispaikka. Meidän hostelli sijaitsi "Rue de Bitche" - kadulla ja yö maksoi noin 20e/hklö. Käytiin viemässä kamat sinne ja lähdettiin melkein samantien takaisin keskustaan. Ostettiin päiväliput ratikkaan (2e/hklö), jolla sitten liikuttiin paikasta toiseen, kun sää nyt oli mitä oli. Tuntui todella oudolta olla yhtäkkiä kaupungissa, jonka kieltä ei ymmärrä juuri ollenkaan. Patonkeja tilatessa ei oltu ihan varmoja, mitä kieltä pitäisi puhua. Onneksi monet kuitenkin ymmärsivät saksaa yhtä hyvin kuin ranskaa, joten pärjättiin ihan hyvin.
Keskustassa törmättiin vanhaan mieheen, joka oli asunut kaupungissa myös Saksan vallan aikaan. Hän ei oikein tiennyt hyviä ruokapaikkoja, sillä sanoi syövänsä mielellään vain kotona. Lisäksi hän vitsaili porukkamme ainoalle pojalle, että riittävätkö 8 tyttöä hänelle. Jatkettiin siitä sitten matkaa Notre Dame- katedraaliin. Matkalla nähtiin mielenosoittajia, joita kävi sääliksi, sillä he joutuivat seisomaan paikallaan sateessa ja kylmässä tuulessa ties kuinka monta tuntia. Katedraaliin ei maksanut mitään sisään ja olihan se ihan hieno.
 |
| Mielenosoittajia sateessa |
 |
| Notre Dame, turistikojujen ympäröimänä |
 |
| Notre Dame vielä sivusuunnasta |
Sieltä suunnattiin Rohan Palaisiin Musee des Beaux Arts- näyttelyyn. Sisään maksoi 3 euroa. Ihan hienoja tauluja, vaikka en juuri mitään niistä ymmärtänyt. Paljon italialaisia taiteilijoita. Ehdittiin kierrellä puoltoistatuntia ennen kuin museo suljettiin. Sitten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Päädyttiin ravintolaan, jossa ei ollut ketään muita asiakkaita, mutta ruoka oli hyvää. Lähtiessämme paikalle alkoi tulla muitakin syöjiä eli ranskalaiset syöpöttelevät vasta iltasella...
 |
| Rohan Palais |
 |
| Nam nam :P |
Haluttiin vielä hetken aikaa käppäillä, vaikka kengät olivat jo ihan läpimärät (Pudelnass). Onneksi törmättiin Batorama - laivaan ja hypättiin kyytiin. Saatiin paljon tietoa nähtävyyksistä ja varsinkin Ill-joen ylittävistä erilaisista silloista. Parasta oli, kun vene sidottiin köysillä kiinni ja alettiin täyttää allasta vedellä, sillä joki oli toisesta paikkaa korkeammalla. Vähän niinkuin hissi vedessä. Kierroksen aikana ihastuin kaupunkiin vielä enemmän ja haluan ehdottomasti käydä siellä vielä uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti